Täällä ei ole tärkeintä mitata kilometrejä eikä sekunteja, vaan nauttia Lapin lumosta.

Hiihtämällä kohti harmoniaa

Hiihto & Laskettelu

Selviytyäkseni etelän märästä ja pimeästä talvesta lähden välillä hiihtämään Lappiin.

Siellä saan sukeltaa vanhanajan talviseen maisemaan. Paljon pehmeää lunta, puhdasta ja raikasta. Latuverkosto pidetään hyvässä kunnossa, joten voin suunnitella joka päivälle uusia retkiä. Varsinaista lumiterapiaa!

Miten hiihtäminen Lapissa voikaan tuntua niin erilaiselta kuin etelässä! Olen kiireen rajan yläpuolella. Täällä kuulen jopa lumen äänen hiihtäessäni. Pakkasella suksien ja sauvojen kosketus lumeen saa aikaan erilaisen äänen kuin suojalla säällä.

Avara maisema keventää oloa. Asettaa mittasuhteet paikalleen. Tunnen itseni pieneksi tuntureiden kainalossa ja turvalliseksi havupuiden suojassa. Täällä jaksan hiihtää koko päivän, vaikka etelässä parin tunnin lenkin jälkeen olen aivan puhki.

Hiihtämisen tasaisesti toistuva rytmi ja Lapin raikas ilma vievät minua lähemmäs … itseäni. Täällä opin taas arvostamaan elämän perusasioita. Muistan jälleen, mistä olen haaveillut. Tulee tilaa uusille ajatuksille.

Kuinka lumi onkaan kaunista

Hiihdän perinteisellä tyylillä, koska silloin tunnen pääseväni lähemmäksi luontoa ja voin paremmin lipsutella omaan tahtiini. Luistelutyylillä hiihtävät sujahtavat nopeasti ohitseni niellen kilometrejä vauhdilla. Joissakin paikoissa hiihtotekniikasta voi ottaa oppitunteja parantaakseen luistelu- tai perinteistä hiihtoaan.

Pysähdyn ihastelemaan maisemaa. Kuinka lumi onkaan kaunista! Aurinko taikoo timantteja hangelle, saan ne mukaani pisamina kasvoilla. Saan uuden oivalluksen, kuinka poron papanat näyttävät tavallaan pisamilta hangella.

Huomaan hangella eläinten jälkiä. Onpas vain riekko taapertanut tuosta syömään koivun silmuja. Kunpa näkisin tuon valkoisen pohjoisen linnun! Elämän linnun, niin kuin olen kuullut sanottavan. Jäniskin on koristellut hangen pintaa loikillaan. Valkoinen väri on täällä tosiaankin muodissa talvella.

riekko
Riekko – elämän lintu.

Lähden kiipeämään mäkeä ylös haarakäynnillä. Latupohja on hyvässä kunnossa, leveä ja kestävä. Hengästyn ja tunnen rasituksen lihaksissani. Hikikarpalot kirpoavat poskipäilleni. Täällä mäet tarjoavat haastetta, mutta onneksi pian seuraa pitkä lasku. Sujuttelen sitä onnen hurmassa tykkylumen muovaamien taideteosten ohitse.

Hetki kahvitauolla laavussa

Vastaantuleva hiihtäjä huikkaa tervehdyksen ja minä vastaan siihen iloisesti. Ei sillä, että tuntisin hänet. Ainakaan vielä. Lapissa ihminen on arvossaan.

Pysähdyn laavulle nuotion äärelle juomaan lämmintä mehua ja kaivan repustani makkaran. Paistetun makkaran tuoksu saa veden herahtamaan kielelleni samalla, kun rupattelen vieruskaverin kanssa niitä näitä. Lähelle lehahtaa hiljaa oranssinharmaa kuukkeli kuin kysymään, löytyisikö sillekin jotakin suupalaa. Untuvatakki lämmittää mukavasti tauon aikana. Vähän matkan päässä poroemo etsii syötävää vasa perässään.

Lähelle lehahtaa hiljaa oranssinharmaa kuukkeli kuin kysymään, löytyisikö sillekin jotakin suupalaa.
Lähelle lehahtaa hiljaa oranssinharmaa kuukkeli kuin kysymään, löytyisikö sillekin jotakin suupalaa.

Olemme samaa mieltä siitä, että täällä ei ole tärkeintä mitata kilometrejä eikä sekunteja, vaan nauttia Lapin lumosta. Täyttää keuhkonsa raikkaalla ilmalla ja imeä sieluunsa vaihtuvia maisemia ladun varrelta. Siinä samassa kunto nousee ja uusia voimia kerääntyy tulevan varalle.

Kaverini kertoo, että hänen mielestään upeinta on kiitää keväthangilla pitkin tuntureita, kun hanki kantaa. Vauhti kasvaa itsestään, yhdellä katseella näkee valkoisia tuntureita kymmenien kilometrien päähän. Siinä vasta on vapauden tunnetta!

Minä kerron hiihtäväni mieluiten valmiilla laduilla latukartta taskussa. Olen tosin miettinyt, uskaltautuisinko joskus hiihtämään avotunturiin opastetulla retkellä. Ystäväni kertoo, että siellä opas suunnistaa ja avaa latua, jolloin voisin hiihtää perässä. Laskujakaan ei kuulema tarvitse pelätä. Oppaan perässä on turvallista laskea loivasti viistoon, vaihtaa suuntaa vaikkapa lapinkäännöksellä ja laskea viistoon toiseen suuntaan.

Hiihtää voi säässä kuin säässä

Juttelemme suksien voitelusta. Minä annoin vanhat sukseni voideltavaksi voitelupalveluun. Pääsin helpolla ja saan keskittyä hiihtämiseen. Uusi ystäväni kertoi voitelevansa itse suksensa, välillä onnistuen nappiin ja välillä saaden lisäoppia hartiavoimin. Suojasäällä hän vuokraa pitopohjasukset, sillä ne toimivat varmimmin ongelmakelillä.

Sovimme yhteisestä hiihtoretkestä huomenna. Säätiedotus povaa lumisadetta ja tuulta, mutta siitähän selviää oikeanlaisella pukeutumisella. Tarkistamme, että meillä on kunnolliset huput hiihtotakeissamme. Hiihtoretki myrskysäässä voi olla jännittävä kokemus. Suunnittelemme reitin niin, että pääsemme tauolle valmiin kahvikupin äärelle lämpimään.

Hiihtolenkin jälkeen tunnen oloni hyvällä tavalla väsyneeksi. Nyt odotan jo saunan löylyjä ja herkullista päivällistä. Nostan sukset varastoon ja katson vielä taakseni ladulle tyytyväisenä itseeni.

Teksti Riitta Karhusilta

JAA